Omenaviini lienee yleisimpiä ja myös suhteessa useimmin keskinkertaiseksi (tai ala-arvoiseksi) jääviä kotiviinejä. Niinpä tämänkin omenaviinin suhteen ennakko-odotukset olivat vähintäänkin rajoitetut, mutta kuinkas kävikään...
Erikoista oli, että tämä oli todellinen Maaomenaviini:
kaikki viiniin käytetyt omenat olivat maahan pudonneita omenia, joita oli käyty luvan kanssa pitkin syksyä keräilemässä lähellä asuvan rouvashenkilön omenatarhasta. Iso osa maukkaista omenoista tuli suoraan syödyksi, mutta lopulta niitä putoili puista sen verran paljon, että pakkohan se oli viiniäkin kokeilla.
Sokeri laitettiin kahdessa erässä, yhteensä sitä tuli 5,5 kg (+ jälkimakeutukseen 0,25 kg).
6.9.: 8 kg omenoita + 400 g rusinaa + 12 g medium toast -tammilastuja (amer.)
Omena special -käymisainepakkaus
Omenat lohkottiin ja huonot osat poistettiin, siinä menikin sitten puoli iltaa ja pari lasia vanhoja kotiviinejä työtä vauhdittamaan... Omenalohkojen, muiden aineiden ja O.specialin mukana tulleen sitruunahapon päälle kaadettiin 5 l keitettyä vettä sekä lisättiin 3 kg sokeria ja entsyymit. Parin tunnin odottelun jälkeen lisättiin kylmää vettä 24,5 litraan saakka sekä hiiva ja bentoniitti.
Käymisainepussit "ankkuroitiin" ylimääräisellä muovitapilla niin, etteivät ne jääneet kellumaan nesteen pinnalle.
6.9. Parissa tunnissa odottelu palkittiin, kun omenapoika alkoi pulputtaa!
13.9. Siiviläpussi poistettiin. Sekaan lisättiin 2,5 kg sokeria ja 4 l vettä. Väri vielä mukavan vaaleanpunainen.
29.9. Ökslet -9,5. Lappoaminen, käymisen pysäytys ja kirkastusaineet. Maku erittäin kuiva, melkein hieman finomainen.
5.10. Lapottu, ei kirkastu ei!
18.10. No kirkastuisi nyt, p*rkele!
22.10. Lapottu ja lisätty pektolaasia (uutta kirkastusainetta).
23.10. Lisätty bentoniittia (seuraavaa kirkastusainetta...)
3.11. Pullotus (kirkastuihan se!) Makeutus +250g sokeria -> lopputuote -4 öksleä
Omenaviinistä otettiin osa erikseen
aroniaomenaviiniä varten. Omenaa itseään pullotettiin 12 pulloa + 2 hanapussia.
Makuarvio
Tämä on parasta omenaviiniä, jota olemme koskaan maistaneet (asiasta ei tarvinnut edes riidellä, ja juissi on tehnyt sentään omppua itse aiemminkin).
Viinistä tuli lopulta todella kirkasta ja kauniinväristä. Tuoksut ovat voimakkaat ja vivahteikkaat.
Maku on kuiva ja vivahtaa hiukan jopa jonnekin finon (erittäin kuivan sherryn) suuntaan. Maussa on hyvänlaista hapokkuutta ja erilaisia vivahteita, kypsyys tuo hiukan mieleen myös perinteiset kuivat omenasiiderit; nyt ei puhuta siis mistään perusmarketin makeista sidukoista. Viini on parhaimmillaan erittäin kylmänä.
Tämä viini on parasta valkkarinkaltaista viiniä mitä olemme tehneet. Se läpäisi myös erinomaisesti ruokavalkkaritestin, joka suoritettiin pasta-aterialla.
