3.7. Viini laitettiin käymään paketin ohjeiden mukaan, mutta lisättiin nyt kaikki vesi kerralla: rypälemehutiiviste + 3,8 l vettä + 450 g sokeria + hiiva ja ravinteet. Viiniä tuunattiin lisäämällä 7 grammaa tammilastua (olikohan runsaspaahtoinen ranskalainen...). Käymisastiana toimi jälleen 10 litran sanko, "pikkupoika" (kierrätyskuva):
13.7. Käyminen on pysähtynyt. Lapottiin viini varovasti, käymisen pysäytys, ravistelua ja lopuksi lisättiin sekaan kirkastusaineet.
21.7. Pullotus. Koska täyttä kuutta pullollista on vaikea saada, päätimme pullottaa viinin kolmeen pulloon ja loput hanapakkaukseen (ei niitä täyteen tarvitse laittaa).
Vähän maistoimme, on se vielä kovin nuorta ja melko kevyttä punaviiniä. Saa nähdä mitä säilytys tuo muassaan.
Oletko maistellut viiniä jo uudelleen? Miltä maistuu nyt?
VastaaPoistaPullotin juuri Preston karpaloviiniä 24 pulloa. En tehnyt jälkimakeutusta ja jäin pohtimaan olisiko kuitenkin pitänyt.
Nyt on suunnitteilla laittaa poika porisemaan, mutta mitähän sitä laittais.
Kiva lukea kokeiluistasi.
Kiitoksia kommentista. Itse asiassa juuri viime viikonloppuna maistettiin hieman. Kyllä tämä melko kevyeksi jää, lisäksi sellainen huomio, että sekä Muntonsin Chardonnayssä että Cabernet Sauvignonissa olemme huomanneet voimakkaan rikkisyyden - viiniä joutuu tuulettelemaan hyvän aikaa ennen nauttimista. Näitä viinejä tehdessä "wine stabilizer"-pussista, jossa on käymisenpysäyttäjät, voisi varmaan käyttää vain puolet.
PoistaOmasta mielestäni edelleen parhaita kotiviinejä ovat olleet nuo erilaiset marjapohjaiset paketit, jotka eivät yritäkään olla valko- tai punaviiniä. Kokonaan omista marjoista tai hedelmistä tehdyt viinit ovat myös olleet hyviä, ja nyt on sopivasti vähän kaiken satoaikakin käsillä. Kohta pitäisi laittaa mm. syksyn omenaviini käymään, käymisainepaketti omenoille (sisältää sitruunahapon) on jo hankittu. Kunhan ensin edes toinen pöntöistä vapautuu, minkä kyllä pitäisi tapahtua jo huomenna. Sitten voikin blogata taas uudesta viinistä...
Makeutus on aina vähän makuasia. Sama viini voi olla eri tavalla hyvää kuivempana ja makeampana, ja joskus olemmekin pullottaneet samasta viinistä kahta eri makeusastetta, mm. Citrus Earlista ja Sherrinosta.
Meitähän on tässä blogia pitämässä kaksi henkilöä, tässä nyt näitä minun kommenttejani alkuun.
Muntons-tekeleissä on tosiaan ollut tuo voimakas rikkisyys melkoinen yllätys. Lisäksi ne ovat tosiaan keveitä, se on myönnettävä - valkkarissa toimii, mutta punkku on vähän paulmassonia. Ehkä lisää tammilastuja ja ehdottomasti jostain rypäleenkuoria. Potentiaalia tuossa paketissa kuitenkin sikäli oli, että minusta lopputulos oli ihan tasapainoinen ja muuten rakenteeltaan miellyttävä.
PoistaNyt on mainio aronia- ja pihlaja-aika, jos niitä saa käsiin niin kannattaa ilman muuta sekoitella niistä jotain. Valmispaketeista metsämarjat ja esimerkiksi tuo sherrino ovat miellyttäneet ainakin itseäni kovasti.
Ehkäpä lähiaikana listaamme kumpikin omat top 3 -suosikkimme tähän mennessä kokeilluista kotiviinituotoksista, jospa se antaisi vähän osviittaa myös uusia makukokeiluja etsiville. :)
Karpaloviini on kypsynyt pullossa ja on ihan hyvää. Kuivaksihan se jäi. Karpalon aromi on melko mieto. Odotin sen maistuvan voimakkaammin. Ehkäpä jälkimakeutus olisi tuonut sitä enemmän esiin.
VastaaPoistaOli mielenkiintoista kuulla tästä. Ehkä tuo karpalon oman maun mietous vähän vähensi kiinnostusta, eli ei taida nousta oman "seuraavaksi kokeiltava" -listan kärkeen kuitenkaan.
PoistaToimiiko paremmin huoneenlämpöisenä vai kylmänä, ja oletko kokeillut, miltä maistuisi lisämakeutettuna?
Huoneen lämpöisenä on mielestäni parempi. Meillä on viinit viileähkössä kaapissa säilössä. Kokeilin tuota lisämakeutusta ja kyllähän se karpalo sieltä nousee esiin paremmin. Ihan hyvää tuo viini kuitenkin on ja aina silloin tällöin ollaan pullo korkattu.
VastaaPoista