Metsämarjaripasso

Metsämarjaviini Skutsin marja-aines käytettiin uudelleen tähän meidän toiseen "ripasso"-viiniimme. Marjoja oli huomattavasti vähemmän kuin RipassoA:ta tehtäessä, joten kevyttä viiniä oli odotettavissa.

29.7. Metsämarjaviinin siiviläpussi marjoineen hieman puristeltuna painoi 1,6 kg. Valmistusaineina toimi tämä mäski, 3,235 kiloa sokeria, 15 g sitruunahappoa ja 15 g hiivaravintosuolaa. Sokeri ja sitruunahappo liuotettiin 2,2 litraan kiehautettua vettä, lisättiin kylmää vettä n. 10 litraa, sekaan mäski ja hiivaravintosuola, ja lopuksi nestettä lisättiin 15 litraan asti. Viinin alkoi käydä marjoissa olevan hiivan voimin jo samana päivänä.

12.8. Kahden viikon käymisen jälkeen siiviläpussi pois, makeus -12 öksleä. Vielä jatkaa hiljalleen pulputtelua.

15.8. Makeus -14 öksleä! Käymisen pysäyttäminen ja kirkastusaineiden lisäys.

22.8. Viiniin lisättiin 100 g sokeria ja 70 g erytritolia (vastaa yhteensä n. 150 g sokeria), mikä makeuttaa viinin noin -10 öksleen. Viini pullotettiin kahteen hanapussiin ja 9 pulloon.

Viinistä tuli kevyt vaaleanpunainen roséviini. Jatkossa käytämme ripassoihimme luultavasti enemmän kertaalleenkäytettyä marja-ainesta, vaikka tämäkin on ihan juotavaa. Ripasso B -viinin nimi selviää etiketin kuva-arvoituksesta.

Metsämarjaviini "Skutsi"

Preston metsämarjaviinistä jäi hyvät kokemukset parin vuoden takaa (Marjaportti), ja päätimme tehdä tätäkin uudestaan.

10.7. Preston metsämarja -viinipakettiin lisättiin 400 g rusinaa ja kuivattuja marjoja: 50 g aroniaa, 50 g punaherukkaa ja 30 g pihlajanmarjaa. Sokeria käytettiin 5,5 kiloa ja nestettä tuli yhteensä 23 litraa. Hiiva lisättiin suoraan käymisastiaan ilman (turhia?) lämpimässä vedessä turvotteluja, kun nesteen lämpötila oli 33 astetta, ja pönttö alkoi pulputtaa jo samana iltana.

28.7. Makeus mitattu, -12 öksleä, eli kuivaa on! Siiviläpussi pois, viinin lappoaminen ja käymisenpysäyttäjän lisäys. Samalla syntyi ajatus toisen ripassoviinin tekemisestä, mutta se on sitten oma tarinansa.

30.7. Kirkastusaineiden lisäys.

16.8. Viiniä makeutettiin 150 grammalla sokeria ja 70 g erytritolia, eli laskennallisesti makeutettu n. 200 grammalla sokeria 4 ökslen verran noin -8 öksleen. Viini pullotettiin kahteen hanapakkaukseen, 10 korkkikorkilliseen pulloon ja 8 kierrekorkilliseen pulloon.

Nimeksi syntyi jonkin stormauksen yhteydessä "Skutsi".

Arviot 3 kk pullotuksesta (vaimo):
(Ei, vaimoa ei pullotettu)
Maistelu on tehty viileänä, noin +10 astetta.

Väri: kirkas, kauniin rubiininpunainen; ei kovin tumma.
Tuoksu: kotiviinimäinen ja marjainen, raikkaahko.

Maku on runsaan marjainen. Esiin nousee herukka, mustikka ja vadelma. Jälkimakua jää suuhun niin kivasti, että Skutsia voisi sanoa ainakin melkein keskitäyteläiseksi. Ihan pientä tanniinivivahdettakin on, mutta raikkaus on silti ensisijaisempi tunne.

Ensimmäiseen metsämarjaviiniin nähden nyt vältettiin lisäprosenttien tuoma tunkkaisuus (ensimmäisen vahvuus oli 16–17%), joten tämä on marjaisampi ja raikkaampi kokonaisuus jo nyt. Hyvässä tasapainossa mennään.

Kaikkiaan varsinkin vähän viileänä hyvin marjaisan oloinen ja raikas marjaviini, joka sopii seurusteluun ja aterian jälkeiseksi ruoansulattajaksi. Pieni kypsyminen pulloissa teki hyvää.

Ripasson kuohut

RipassoA oli ensimmäinen kokeilumme marja-aineksen uudelleenkäyttämisestä. Viinistä tuli oikein mainio, vaikka käyminen jäikin hieman kesken ja jälkimakeudeksi jäi 21 öksleä. Käymisen pysähdyttyä lisäsimme viiniin varmuuden vuoksi viinirikkiä, koska sitä sattui olemaan. Käymisenpysäytyksessä käytetään tavallisesti myös kaliumsorbaattia, joka on säilöntäaine, mutta tätä ei ollut joten sitä emme lisänneet.

Ilmeisesti kaliumsorbaatin puutteen vuoksi ja jäännössokerin ansiosta viini rupesi jälkikäymään pulloissa kesällä. Pari viimeistä pulloa saimme sitten nauttia RipassoA:sta kuohujen kera.

Hyvää oli.

Sherry Oloroso 2014 (Bacchus Sherrino)

Vuoden 2014 ensimmäiseksi kotiviiniksi valitsimme hyvien sherrino-kokemusten perusteella Bacchuksen Sherrinon.

9.4.2014 Viini pantu aluille: Bacchus Sherrino -paketti, lisäksi 5 grammaa (9 kappaletta) karvasmanteleita, rusinaa 500 g, viikunaa 53 g, tuoretta omenaa n. 400 grammaa, kuivattuja mulperimarjoja 15 g, ranskalaisia heavy toast tammilastuja 15 g, fariinisokeria 1 kg ja tavallista sokeria 5,5 kg. B1-hiivasta (nopeamman käymisen hiiva, jota voi käyttää tai olla käyttämättä) käytettiin puolet. Nestettä tuli yhteensä 23,5 litraa, väri oli lupaavan tumma heti alkuunsa.

27.4. Viini on käynyt 18 päivää, siiviläpussi pois, makeus -1 öksleä.

7.5. Käyminen on loppunut, -4 öksleä, oikein hyvä ensivaikutelma. Käymisenpysäyttäjät lisätty.

9.5. Kirkastusaineiden lisäys.

24.5. Viinin pullotus. Viini jätettiin kuivaksi, yhteensä tuli 27 pullollista. Hyvä ensivaikutelma säilyy. Viini on ehkä lähinnä Oloroso-tyyppistä sherryä.

Parhaat kotiviinit 2012–2013

Kun takana on 19 kotiviinisatsia ja -sekoitusta, on aika laittaa parin kuluneen vuoden tekeleitä hiukan paremmuusjärjestykseen. Sijoitukset ovat Juissin ja viinitaikurin pariskuntademokraattisesti yhdessä valitsemia. Koska viineillä on ollut niin eri lähtökohtia, laitoimme hövelisti pystyyn kolme eri sarjaa. Sarjat ovat osittain lomittaisia, minkä vuoksi glögi on päässyt mainituksi sekä paketti- että erikoisuudet-sarjassa.

Eli tässä tämänhetkinen mitalijoukko sarjoittain, kaikkein parhaina pitämämme viinit (sekä mitalisijojen ulkopuolelle jääneet kokeilut):

Pakettipohjat

1. Sherrino
2. Musvad
3. Marjaportti ja Kirsikka
Kunniamaininnat: Selja ja Glögi

Ei-pakettipohjat

1. Maaomena
2. Viking
3. Sorbus-aronia
Kunniamaininta: Omena-aroniasekoitus

Erikoisemmat kokeilut

1. Ripasso
2. Glögi
3. Chardonnay

All-round winners: Sherrino ja Maaomena

...listoille eivät päässeet:
Favourite Rieseling -paketti, Karahvi-punaviini, Presto Buffalo -punaviini, Presto Citrus pearl, "tosi sorbus" (#1 pihlajanmarja-aroniaviini), Bacchus Oakmore Red "Soakmore", Muntons Cabernet Sauvignon

2 vuoden jälkeen: Marjaportti maistelussa

Ensimmäiset nykyisen harrastuskauden kotiviinit alkavat viettää 2-vuotispäiviään, joten jatkamme "2 vuoden jälkeen" -maistelusarjaa.

Marjaportti pullotettiin 18.3.2012. Viimeiset pullot ovat makoilleet kypsymässä ja pölyttymässä pitkään. Onko kannattanut?

Väri

Alunperinkin Marjaportti taisi olla melko tummaa, mutta kuten kuvasta näkyy, väri on mukavan tumma ja ehkä jopa hiukan rusehtavia sävyjä saanut.

Maku

Voimakkaan marjainen maku on säilynyt. Kypsymistä on tapahtunut, mutta viini ei ole "tiensä päässä" (menossa huonompaan suuntaan). Maku on pehmeä, marjojen hapot ovat ehkä tasoittuneet ajan myötä.

Toisaalta tämä oli niin hyvää jo alussa, että kypsyminen ei ole tuonut yhtä merkittäviä muutoksia kuin Karahvi-"punaviinin" kohdalla.

2 vuoden jälkeen: kypsynyt Karahvi-"punaviini" testissä

Paraneeko viini vanhetessaan?

Ensimmäinen Karahvi punaviini -kotipunkkuyritelmä oli varsin... no, mielenkiintoinen. Ei siis kovin onnistunut. Viimeinen pullo jätettiin hautumaan rauhassa varaston perälle. Nyt on totuuden hetki: voiko myös (huono) (kotipuna)viini parantua vanhetessaan?

Arvio on kirjoitettu suorana lähetyksenä. Viini dekantoitiin, jolloin sakaksi laskeutunut sameus saatiin pois.

Tuoksu on mieto, vivahdus marjaa ja ehkä aavistus kevyitä tanniineja tervehtii lasista. Väri on hyvin vaalea ja kirkas.

Maku yllättää: tämä ei ole enää pahaa. Alunperin kirjoitimme: "Jos nyt rehellisiä ollaan, niin ei tätä kovin hyväksi voi sanoa." Tästä lausumasta viini on selvästi parantunut!

Ei viiniä vieläkään kovin punkkumaiseksi voi sanoa, ehkä marjainen rosé olisi lähempänä totuutta. Metsämarjat ja kevyet, mutta pehmentyneet tanniinit luovat kokonaisuuden, jolla tämä kuitenkin erottuu pelkästä marjaviinistä.

Ja ihan kivasti erottuukin! Kyllä tällaista voisi rehellisesti sanoen silloin tällöin maistellakin, eikä jäisi hyllyyn pölyttymään. Sopisi myös melko varmasti jonkin keskivahvan pasta- tai pizzaruoan ruokajuomaksi.

Glögi 2013

Hyvissä ajoin ennen joulukalenterin luukkujen aukeamista käynnistyi kotiviiniperheen oma joulunodotus, kun ensimmäinen glögikokeilu eli Glögi 2013 pantiin alulle.

Glögi 2013

25.10. Alullepano:
Favouriten glögipakkaus+ 250g rusinaa, 10g kuivattua taatelia, 50g kuivattua mustaherukkaa. Sokeria 6 kg. Nestettä yhteensä 22 litraan saakka.

Glögi lähti nopeasti käymään. Mausteiden tuoksu oli todella voimakas.

14.11. Marjapussi otettiin pois, nestettä jäi noin 20 l.
15.11. makeus +30 öksleä

28.11. Lappoaminen ja käymisen pysäytys
1.12. Kirkasteet
6.12. Pullotus itsenäisyyspäivän kunniaksi (jäi +28 öksleen)

Lopputulos
Kaikkiaan glögistä tuli maukasta, mausteisempaa ja kuivempaa kuin kaupan ja Alkon glögeistä. Lämmitettynä lähes intialaisia vivahteita vahvaan marjaisuuteen yhdistettynä. Erinomainen tuoksu.

Mausteiden maku oli todella voimakas. Siihen tottui kyllä, mutta jos tätä tekisi kokonaan itse, niin mausteita ei kannattaisi pitää kuin viikon verran seoksessa. Tietysti myös Favourite voisi kehittää pakkausta niin, että mausteet ja muut kuiva-aineet olisivat erikseen: tällöin mausteet saisi poistettua aiemmin kuin marjat.

Tämä oli muuten toinen pakkauksesta tehty kotiviini, joka jäi reilusti plussan öksleille eikä enää suostunut käymään pidemmälle. (Ensimmäinen oli Karahvin kirsikkaviini.)

Tuntuu todennäköiseltä, että joissain valmispakkauksissa mukana tuleva hiiva ei siis ole ns. vahvinta viiniä kestävää laatua, vaan kuolee pois jo aiemmin. Millään muilla pakkauksilla tai omista aineksista tehdyillä kotiviineillä näin ei ole käynyt. Pienemmällä sokerimäärällä eli miedompaa tehden olisi voinut käydä loppuunkin – pitää kokeilla joku kerta.

Oikein hyvää ja jouluista tästäkin siis kuitenkin tuli, toimii sekä kylmänä että kuumana. Maut ovat parantuneet vielä hiukan parin kuukauden aikana, joten juomaa kelpaa nauttia mainiosti myös helmikuun talvi-iltoina. (Vielä paremmin tietysti kelpaisi, jos ulkona olisi vähän kylmempää ja lumisempaa...)

Lopuksi vielä ainesosaluettelo:

Omena-aroniaviini (sekoitus)

3.11. Aroniaviinin ja omenaviinin pullotuksen yhteydessä sekoitettiin 5,7 litraa omenaviiniä ja 1,9 litraa aroniaviiniä. Pullotettiin yhteen hanapussiin ja 6 viinipulloon.

Kuvassa omenaviinipussit, aroniaviinipussit sekä omena-aroniaviinipussi.