lauantai 7. joulukuuta 2013

Aroniaviini (Viking I)

Viime vuonna tuli tutustuttua aroniaan ensimmäisen kerran viininteossa Sorbuksen valmistamisen yhteydessä. Kun pensaat tänä vuonna sitten notkuivat aroniaa mutta yhden yhtä pihlajanmarjaa ei näkynyt, tuli mieleen kokeilla käytännössä silkasta aroniasta tehtyä kotiviiniä.

Aroniaviini 2013 (Viking)
Ainekset: Preston käymisainepakkaus (hanapussien kera), aronia 5,2 kg, rusina 0,5 kg, sitruunahappo 21 g. Sokeri 5,5 kg.
5.10. Rusinoita keitettiin hetki ja aronioita survottiin, minkä jälkeen seos laitettiin käymään. Lähti käymään nopeasti
17.10. Viini lakkasi pulputtamasta, siiviläpussi otettiin pois. Nestettä jäi 17,5 l.
21.10. Makeus +7 öksleä
25.10. Käymisen pysäytys ja kirkasteet

3.11. Pullotus. Viinistä siirrettiin 1,9 litraa sivuun omena-aroniasekoitusta varten. Aroniaviiniä tuli 2 hanapussia ja 11 pulloa.


Lopputulos
Aronia on tuntunutkin marjoista tavallaan viinimäisimmältä, ja aroniaviini yllätti kyllä erinomaisen positiivisesti. Väri on jo kohtalaisen tumma verrattuna useimpiin marjaviineihin.

Maussa on sellaista täyteläisyyttä, josta on marjaviinien kohdalla voinut vain haaveilla ja johon "punaviinimäisten yritelmien" kohdalla on yhdistynyt muuten jotain huonoa. Vikingiä voisi sanoa jo suorastaan keskitäyteläiseksi. Viinissä on myös tanniineja, aroniamarjojen kuorista, eiköhän tämä ainakin kotiviiniksi ole reippaan keskitanniininen.

Maun elementit ovat mukavasti tasapainossa vähän vahvemman makuisen ja suuhun jälkensä jättävän viinin ystävälle.





torstai 5. joulukuuta 2013

Omenaviini (Maaomena)

Omenaviini lienee yleisimpiä ja myös suhteessa useimmin keskinkertaiseksi (tai ala-arvoiseksi) jääviä kotiviinejä. Niinpä tämänkin omenaviinin suhteen ennakko-odotukset olivat vähintäänkin rajoitetut, mutta kuinkas kävikään...

Erikoista oli, että tämä oli todellinen Maaomenaviini: kaikki viiniin käytetyt omenat olivat maahan pudonneita omenia, joita oli käyty luvan kanssa pitkin syksyä keräilemässä lähellä asuvan rouvashenkilön omenatarhasta. Iso osa maukkaista omenoista tuli suoraan syödyksi, mutta lopulta niitä putoili puista sen verran paljon, että pakkohan se oli viiniäkin kokeilla.

Sokeri laitettiin kahdessa erässä, yhteensä sitä tuli 5,5 kg (+ jälkimakeutukseen 0,25 kg).

6.9.: 8 kg omenoita + 400 g rusinaa + 12 g medium toast -tammilastuja (amer.)
Omena special -käymisainepakkaus


Omenat lohkottiin ja huonot osat poistettiin, siinä menikin sitten puoli iltaa ja pari lasia vanhoja kotiviinejä työtä vauhdittamaan... Omenalohkojen, muiden aineiden ja O.specialin mukana tulleen sitruunahapon päälle kaadettiin 5 l keitettyä vettä sekä lisättiin 3 kg sokeria ja entsyymit. Parin tunnin odottelun jälkeen lisättiin kylmää vettä 24,5 litraan saakka sekä hiiva ja bentoniitti.

Käymisainepussit "ankkuroitiin" ylimääräisellä muovitapilla niin, etteivät ne jääneet kellumaan nesteen pinnalle.

6.9. Parissa tunnissa odottelu palkittiin, kun omenapoika alkoi pulputtaa!
13.9. Siiviläpussi poistettiin. Sekaan lisättiin 2,5 kg sokeria ja 4 l vettä. Väri vielä mukavan vaaleanpunainen.
29.9. Ökslet -9,5. Lappoaminen, käymisen pysäytys ja kirkastusaineet. Maku erittäin kuiva, melkein hieman finomainen.
5.10. Lapottu, ei kirkastu ei!
18.10. No kirkastuisi nyt, p*rkele!
22.10. Lapottu ja lisätty pektolaasia (uutta kirkastusainetta).
23.10. Lisätty bentoniittia (seuraavaa kirkastusainetta...)
3.11. Pullotus (kirkastuihan se!) Makeutus +250g sokeria -> lopputuote -4 öksleä

Omenaviinistä otettiin osa erikseen aroniaomenaviiniä varten. Omenaa itseään pullotettiin 12 pulloa + 2 hanapussia.


Makuarvio
Tämä on parasta omenaviiniä, jota olemme koskaan maistaneet (asiasta ei tarvinnut edes riidellä, ja juissi on tehnyt sentään omppua itse aiemminkin).

Viinistä tuli lopulta todella kirkasta ja kauniinväristä. Tuoksut ovat voimakkaat ja vivahteikkaat.

Maku on kuiva ja vivahtaa hiukan jopa jonnekin finon (erittäin kuivan sherryn) suuntaan. Maussa on hyvänlaista hapokkuutta ja erilaisia vivahteita, kypsyys tuo hiukan mieleen myös perinteiset kuivat omenasiiderit; nyt ei puhuta siis mistään perusmarketin makeista sidukoista. Viini on parhaimmillaan erittäin kylmänä.

Tämä viini on parasta valkkarinkaltaista viiniä mitä olemme tehneet. Se läpäisi myös erinomaisesti ruokavalkkaritestin, joka suoritettiin pasta-aterialla.


lauantai 26. lokakuuta 2013

RipassoA

15.8. Sorbus-aroniaviinin marjat näyttivät viinistä poistamisen ja puristelun jälkeen vielä niin meheviltä, että päätin vihdoin kokeilla marja-aineksen uudelleenkäyttöä, kirjaimellisesti. Marjamäski painoi 2,8 kiloa. Lisäsin sekaan ranskalaisia heavy toast tammilastuja 14 grammaa, sitruunahappoa 21 grammaa, sokeria 3350 grammaa. Nestettä lisäsin niin, että kokonaismäärä oli 15,3 litraa. Hiivaksi sai luvan riittää marjoihin jääneet hiivanjämät. Hiivaravintosuolaa ei ollut, inspiroin laittamalla sekaan 2 ml Seltin-mineraalisuolaa, jolla ei varmaan paljoakaan vaikutusta ollut.

16.8. Poika on elossa, viini alkoi pulputtaa!
28.8. Käyminen on hidastunut, marjat pois. Makeus nyt +32 öksleä.
6.9. Käyminen käytännössä pysähtynyt. Ökslejä oli vielä 21, joten kaikki sokeri ei käynyt, suurin osa kuitenkin. Ehkä oikea ravintosuola olisi auttanut. Varalta sekaan puoli pussia kaliumsulfiittia (viinirikkiä) E224. Sekaan myös pussi superkirkastetta, joka oli joskus jäänyt käyttämättä.
15.9. Pullotus: tuli 3 litran hanapussi, 11 pullollista ja maistiaislasillinen.

On todella hyvää! Hyvä täyteläinen väri ja maku, makeus on juuri sopiva. Pihlajanmarja tässä ei enää juurikaan maistu. Rahaa 15 litran viiniin meni alle 5 euroa, käytännössä siis sokerit, vähän sitruunahappoa ja tammilastuja.

Ripasso-viini on sellainen, jossa käytetään uudelleen jo esimerkiksi Amarone-viinin teossa käytettyä rypälemateriaalia, lue lisää Wikipediasta. Tämän ensimmäisen "kotiripasson" työnimi oli "ripaska", mikä näkyy etiketissäkin, nimeksi tuli RipassoA.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Sorbus-aroniaviini

Tyhjäsimme elokuun alussa pakastinta viime syksyn marjoista, sieltä löytyi vielä joitain kiloja aroniaa ja pihlajanmarjaa. Nämä marjat runkona lähdimme rakentamaan uutta marjaviiniä. Käytimme Presto-käymisainepakkausta.


3.8. Viini käymään Preston käymisainepakkauksen ohjeiden mukaan, aineksina aroniaa 2,04 kg, pihlajanmarjaa 1,92 kg, mustaherukkaa 1,5 kg (vasta poimittu, rankoineen), luomurusinaa 400 g, mustikkaa 250 g ja sokeria 5 kg. Aika pullea siiviläpussi tuli, nestettä pönttöön 23 litran kohdille.

15.8. Siiviläpussi aineksineen pois, kovan puristelun jälkeenkin viinimehua jäi vain 20 litraa. Marjat näyttivät edelleen kovin meheviltä...

18.8. Lappoaminen ja käymisen pysäytys, viinin kaatelua pöntön ja saavin välillä hiilidioksidin poistamiseksi.

20.8. Kirkastusaineiden lisäys.

27.8. Viikon kirkastumisen jälkeen vuorossa oli viinin pullotus. Lappoamisen jälkeen viiniä jäi reilut 19 litraa. Viini oli käynyt -6 öksleen ja se päätettiin makeuttaa laskennallisesti +20 öksleen käyttäen sokeria, erytritolia ja steviaa.

- Sokerilla makeutimme 5 öksleä, n. 225 grammaa sokeria (5x19x2,4g).
- Erytritolilla makeutimme 9 öksleä, n. 600 grammaa erytritolia (9x19x3,5g).
- Stevialle jäi 12 öksleä, mikä vastaisi n. 570 grammaa sokeria, eli 135 tl sokeria. Now Foodsin stevialla tämä sokerimäärä vastaa 22,5 ml steviaa.

Viiniä riitti kahteen hanapakkaukseen, 17 täyteen pulloon ja yhteen vajaaseen maistiaispulloon. Ja maukastahan tästä tuli, maistui todella hyvältä jo pullotuspäivänä. Mahtava pihlajanmarjainen tuoksu ja maku, runkona runsaasti aroniaa, värikin mukavan punainen.


Marjat näyttivät tosiaan meheviltä, ja päätinkin 15.8. kokeilla ensimmäistä kertaa marja-aineksen uudelleenkäyttöä. Polkaisin siis käyntiin uuden viinin, 2/3 neste- ja sokerimäärällä ensimmäiseen viiniin nähden. Mutta tämä onkin sitten oma juttunsa, kunhan tämä "kotiripasso" valmistuu.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Muntons Cabernet Sauvignon

Aiemmin teimme valkoviiniä Muntonsin Chardonnay -viinipaketista, jossa raaka-aineena on rypälemehutiiviste. Valkkari on vaikuttanut hyvältä, joten laitoimme testiin saman firman punaviini Cabernet Sauvignon. Näitä paketteja löytyy mm. suomalaisesta lappo.fi-kaupasta.


3.7. Viini laitettiin käymään paketin ohjeiden mukaan, mutta lisättiin nyt kaikki vesi kerralla: rypälemehutiiviste + 3,8 l vettä + 450 g sokeria + hiiva ja ravinteet. Viiniä tuunattiin lisäämällä 7 grammaa tammilastua (olikohan runsaspaahtoinen ranskalainen...). Käymisastiana toimi jälleen 10 litran sanko, "pikkupoika" (kierrätyskuva):


13.7. Käyminen on pysähtynyt. Lapottiin viini varovasti, käymisen pysäytys, ravistelua ja lopuksi lisättiin sekaan kirkastusaineet.

21.7. Pullotus. Koska täyttä kuutta pullollista on vaikea saada, päätimme pullottaa viinin kolmeen pulloon ja loput hanapakkaukseen (ei niitä täyteen tarvitse laittaa).

Vähän maistoimme, on se vielä kovin nuorta ja melko kevyttä punaviiniä. Saa nähdä mitä säilytys tuo muassaan.

Bacchus Oakmore Red

Kesän alussa oli jälleen yksi yritys tehdä punaviinin kaltainen kotiviini. Tällä kertaa aihiona oli Bacchuksen runsaan tamminen ja tanniininen Oakmore Red. Pakettia tuunasimme vaihtamalla 30 gramman tammilastupussin (käytännössä tammipurua) keskipaahteiseen amerikkalaislastuun (sama määrä), joita saa mm. lappo.fi-kaupasta, ja lisäämällä mukaan 2,16 kiloa aroniaa, 460 grammaa pihlajanmarjaa ja 250 grammaa rusinaa.

(kuvassa on ranskalaisia runsaspaahteisia tammilastuja,
mutta ne vaihdoimme siis keskipaahteisiin amerikkalaisiin)


31.5. Yllä luetellut ainekset laitettu käymään paketin ohjeiden mukaisesti, sokeria käytettiin 4,25 kiloa, ja nesteen kokonaismäärä oli lopulta 21 litraa.

9.6. Käymisen pysäytys, ja raivoisan ravistelun jälkeen kirkastusaineet. Lisäsinpä myös tanniinin, joka neuvottiin lisättäväksi vasta kirkastuksen jälkeen. En uskonut. Tanniinikin toimii kirkastusaineena.

16.6. Pullotus. Viiniä makeutettiin -4 ökslestä 100 grammalla sokeria -3 öksleen. Tuli 26 pulloa. Alkuvaikutelma: paljon raakoja tanniineja, kotiviinimäinen, ihan OK.

Tarvinnee pitkää kypsytystä, mutta voi tästä vielä hyvää tulla. Väri on harmittavan heikko, punaisempi saisi olla. Vaatisi varmaan mustikkaa. Nimeksi tälle punkulle annoimme "Soakmore".

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Muntons Chardonnay

Kotimainen verkkokauppa lappo.fi on alkanut myydä Muntonsin viinipaketteja, joissa raaka-aineena on aito rypälemehutiiviste. Toistaiseksi näitä löytyy Chardonnay ja Cabernet Sauvignon, joista Chardonnay lähti ensin testiin. Vajaat 15 euroa maksavasta paketista valmistuu 6 pullollista viiniä.


11.5. Chardonnay laitettiin käymään paketin ohjeiden mukaan: rypälemehutiiviste + 2,4 l vettä + 450 g sokeria + hiiva ja ravinteet. Käymisastiana toimi 10 litran sanko, "pikkupoika":


15.5. Neljäntenä päivänä nestettä piti lisätä niin, että kokonaismäärä on 4,5 litraa. Laskimme, että lisättävän veden määrä on 1,3 litraa, ja sen lisäsimme.

22.5. Käyminen on loppunut. Lapposimme viinin varovasti pohjasakan vähentämiseksi, hukkaan meni ehkä puoli desiä sakkoineen. Sitten seurasi nesteen kaatelua sangosta toiseen hiilihapon poistamiseksi. Lopuksi lisättiin sekaan Wine Stabilizer, eli käymisenpysäyttäjä ja Wine Finings - kirkastusaineet, kansi päälle ja odottelemaan kirkastumista.

28.5. Viini lapottiin ja pullotettiin, sitä tuli hieman vajaa 6 pulloa. On tämä outoa, kun viiniä on niin pieni määrä, ettei kehtaa edes maistaa. Tavallisesti kotiviinin pullotuksessa viiniä "eksyy" myös lasiin ja saa ensituntuman makuun.


31.5. Ensimmäinen maistamiskerta, joimme vajaaksi jääneen pullon "ettei hapetu huonoksi". Tämähän on oikeaa valkoviiniä! Vähän ehkä kevyttä Chardonnayksi, mutta jos joku tarjoaisi, en uskaltaisi kotiviiniksi epäillä. Hyvää!

Pullon hinnaksi tulee n. 2,70 euroa. Suomen viinien hintatasossa se on vielä kohtuullinen hinta, ja onhan viini sitten itse tehtyä. Seuraavassa satsissa voisi lisätä vettä 2 desilitraa enemmän, niin että saa kuusi täyttä pullollista.


Ajatus: tätä viiniä voisi tehdä useasta uutepurkista kerralla isomman määrän.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Presto seljaviini

Vuodenvaihteesta selvittyämme suunnitteilla oli jo monta uutta kotiviiniä. Niistä toteutimme ensimmäisenä Preston seljaviinin. Tähän tuli tapamme mukaan aika paljon tuunausta, mikä tavallisesti lisää viinin täyteläisyyttä.


17.2. Seljaviinipaketti käymään, aineksiin lisättiin 500 grammaa luomurusinaa, 600 g aroniaa, 330 g punaisia ja maukkaita karviaisia ja 120 grammaa punaherukkaa. Sokeria 6 kiloa.



3.3. Siiviläpussi pois.
6.3. 0 öksleä
10.3. -5 öksleä, käymisen pysäyttäminen ja kirkastusaineet
15.3. Pullotus: makeutus 250 g sokeria => 0 öksleä, tämä toi makuja paljon esiin. Viiniä tuli 3 hanapakkausta á n. 3 litraa ja lisäksi 14 pullollista.

Hyvää on viini, omenainen maku, toimii. Viinin nimi syntyi erään maistelun yhteydessä pidetyn stormauksen (brainstorming) tuloksena.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...